Pesänselvittäjä
Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n mukaan valtio on tietyin edellytyksin velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Jos vahinko on aiheutettu julkista valtaa käytettäessä, vahingonkorvaus käsittää vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.
Palautusvelvollisen tulee palauttaa myös omaisuudesta saamansa hyöty ja tuotto. Jos omaisuutta ei voida palauttaa, sovelletaan palautusvelvollisuuteen perusteettoman edun palautusta koskevia säännöksiä. Palautusvelvollinen on oikeutettu korvaukseen esineeseen pannuista kustannuksista. Vahingonkorvausvelvollisuuteen omaisuuden huonontumisesta sekä omaisuuden käytön ja hyödyn hyvittämiseen asian vireilläoloaikana sovelletaan omistajan ja haltijan suhdetta koskevia yleisiä säännöksiä.
Lähes kaikki lausunnonantajat kannattavat sääntelyä ja pitävät tärkeänä, että perinnönjaon oikaisua ja palautusvastuuta koskevat perusteet ja menettelyt ovat yhdenmukaiset kaikissa niissä tapauksissa, joissa perillisen tai yleistestamentin saajan oikeus on sivuutettu.
Suurin osa lausunnonantajista kannatti perinnönjaon oikaisua ja omaisuuden palautusvelvollisuutta koskevia aineellisia ehdotuksia sellaisenaan tai hieman täsmennettyinä. Lausuntojen perusteella perintökaaren 23 a lukuun ehdotettujen säännösten yleistä soveltamisalaa, palautusvelvollisuuden piiriin kuuluvaa omaisuutta ja palautettavan omaisuuden arvostamista koskevia säännöksiä ja niiden perusteluita on täsmennetty ja ehdotuksen perusteluihin on lisätty selvennys ehdotetun lainsäädännön suhteesta muuhun lainsäädäntöön, erityisesti maakaaren (540/1995) 13 luvun säännöksiin.
Laissa on myös säännökset osapuolten velvollisuudesta palauttaa omaisuutta kuolinpesään ja tähän liittyvistä yksityiskohdista. Jos tuomioistuin antaa määräyksen perinnönjaon täydentämisestä tai uuden perinnönjaon toimittamisesta, jokainen perillinen, testamentin saaja ja velkoja joutuu tarvittaessa palauttamaan saamansa omaisuuden kuolinpesään. Jos saatava on maksettu rahana tai muunlainen omaisuus on myöhemmin korvattu rahalla, luovutuksensaajan palautusvelvollisuus ei ulotu omaisuuteen, johon varat on sijoitettu. Palautusvaatimuksen esittämisen jälkeen saatu hyöty kuuluu kuitenkin palautusvelvollisuuden alaiseen omaisuuteen. Täydennetyssä tai uudessa jaossa omaisuus pyritään palauttamaan aiemmille vastaanottajille sen mukaan kuin on mahdollista ilman kohtuutonta arvonmenetystä osapuolten maksamia tasoituseriä hyödyntäen.
Eduskunta hyväksyi joulukuussa 2014 uuden isyyslain (11/2015), joka tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016. Samalla eduskunta hyväksyi kaksi lausumaa (EV 235/2014 vp).
Haltuun otetun omaisuuden palauttamista koskevia säännöksiä on myös kuolleeksi julistamisesta annetun lain (127/2005) 4 luvussa. Jos kuolleeksi julistettu on elossa, hänellä on oikeus saada omaisuutensa takaisin siltä, joka on kuolleeksi julistamisen johdosta ottanut omaisuutta haltuunsa. Vastaavankaltainen luovutusvelvollisuus on säädetty myös sitä tilannetta varten, että kuolleeksi julistetun osoitetaan kuolleen muulloin kuin kuolleeksijulistamispäätöksessä määrättynä kuolinpäivänä ja perillispiiri tämän johdosta muuttuu. Kuten perintökaaren 21 luvussa, myös kuolleeksi julistamisesta annetussa laissa on erityissäännökset palautusvastuun kohdentumisesta ja sen sisällöstä. Kuolleeksi julistamisesta annetun lain säännökset eivät kuitenkaan tule sovellettaviksi tilanteissa, joissa joku kuolinpesän osakkaista on sivuutettu tai kadoksissa ollut testamentti löytyy perinnönjaon jälkeen.